Harmaa hiirulainen

Koska en vieläkään ole päässyt ompelemaan, niin olen alkanut heiluttamaan puikkoja ja koukkuja. Näin tämäntyylisen hatun aiemmin kaupassa ja mietin, että en kyllä osta, kun tuo on varmaan helppo tehdä itse. Ja kuin tilauksesta, ruttunutun blogissa oli tämän tyylinen tehty ja vielä ystävällisesti tehty ohje myös.

Tämä istui kuin nenä päähän, vaikka sekosin ohjeissa heti alkuunsa ja lisäysten lopussa pyörylä oli aivan jotain muita mittoja kun olisi pitänyt. Tosin ohje olikin isommalle lapselle.

Juoksee metsähiiroset ruohonkorsilla,
kiire, kiire, kiire on pikku jaloilla.
Viuhaa viikset, heiluu häntä, työtä paljon on.
Juostaan alla sananjalkain, touhu loputon.

Nyt innostuin sitten myös tekemään tuolta samaisesta blogista bongaamani huovutetun pipon. Pipo on nyt huovutusvaiheessa. Jännittävät paikat siis käsillä. Pitää varmaan keksiä muitakin puikotushommia, koska meidän 1v ei anna minun ommella edes päiväuniensa aikana. Ja koska kaikki kodin työt mukaanlukien lasten kanssa oleminen ja tavaroiden purkaminen on ollut muutosta asti (oikeastaan jo siitä, kun aloin pakkaamaan muuttoa varten) minun harteillani sata prosenttisesti, niin kangaspino joutuu odottamaan. Vähän alkaa jo suututtamaan, ettei minulla ole yhtään aikaa omiin juttuihin, vaikka muilla perheenjäsenillä on omat juttunsa  ja aikansa (1v raukka tosin on samassa jamassa äidin kanssa). Sen lisäksi, kun kelit on olleet sellaiset, että neljän seinän sisällä on joutunut istumaan, niin seinähulluuden raja alkaa ylittymään. Kun saisi edes hetken tehdä omiaan. Haltijakummia kolmen toivomuksensa kanssa odotellessa...